Ei tämä pää kaikkea kestä.

Kaipa tämmösii huonoi päiviäki hyvien sekaan mahtuu... Tältä se vaan joskus tuntuu:

Mä oon tottunu olee yksin ja elää näin

en tarvii ketää vieree päästäkseni eteenpäi.

Oon itsenäinen, tyytyväinen elämääni

en tarvii ketää ja näin selvänä pysyy pääni.

En haluu ketää komentelee, sanoo mitä pitää tehdä 

mä teen miltä tuntuu ja mä teen sen sydämestä!

En tarvii huolehtijaa, mä teen oman pääni mukaan

ei tarvii huolestua, kun ei mene rakastumaan.

Mä kai haluun olla yksi, huolehtii vaa itestäni

en luota kehenkää ku miettii mitä viimeks kävi.

U know this feeling?

U can see: allways I'm not really happy.

 Mähän oon monen mielestä tai mitä oon kuullu ni se hauska, mukava ja ihana. Joo... Näin se ei kyllä aina mee, ikävä kyllä. Tässä vähän juttua siitä mitä oikeasti oon. Vahva, osaan olla erittäin mukava ymmärtäväinen hauska ja tukeva jne. Suurella painoituksella jos vain haluan.
 Vahvana meinaan: En ole kun kerran joskus nuorempana itkenyt muiden nähden. Edes parhaat kaverini mua ei oo kaikki nähnyt itkevän. Lisäksi en loukkaannu juuri mistään mitä mulle sanotaan. Tässäkin on pikku seikka. Enhän mä ennen oo ollut tällänen? Mut tunnettiin ala-asteella tosi hiljasena ja ujona mun kaveripiirin ulkopuolella. En myöskään osannut aina sanoa omaa mielipidettä. Saanko mä tosiaan vahvuutta lisää siitä kun mua satutetaan ja läppällä heitetään kaikkea, ja jaksan aina jatkaa eteenpäin? Oonko mä vaan se helppo uhri? Ei kaikki sitä kestä. Mulla on kovia pelejä joskus pelattu mutta oon osannu antaa loppuenlopuks anteeksikin. Tuut mulle mitä vaan sanomaan täältä lentää takasin tai sitten osaan vaan nauraa oikeessa kohtaa päälle.
 Ja se että minkä takia hölöttelen tätä juttua... En rakkaat ihmiset kestä ihan mitä vaan. Hyvät kaverit heittää läppää ja sanoo mitä sanoo, mut mitäs jos en tunnekkaan sua hyvin? En mä ota sellasia vitsejä samalla tavalla kun ehkä joiltain muilta. Mun päivä on ollu koulun jälkeen vituttava. Siihen tarvittiin vaan yks henkilö ja yhdellä suurella teolla. Jos kyseinen henkilö tätä lukee niin voi miettiä omassa päässään mitä tulee sanottua. Mun oli pakko kirjottaa tämmönen teksti koska mua tosiaan ottaa päähän se kun mulle on totuttu sanomaan mitä vaan. Jos sinä, lukija, kuulut mun hyviin kavereihin. Osaan todellakin ottaa läpät läppänä ja olla rento! En välitä, nauran vaan! Kaikella kuitenkin rajansa.

Nyt tolla tekstilläkin rajansa! Mulla ei tästä päivästä oo mitään muuta sanottavaa kun olin koulussa, menin kotiin, pian menin Jennalle, Katariinalle vähäksi aikaa, ja nyt olen täällä kotona. Piste. Tässä kaks kuvaa mitkä oli melkeen ainoita onnistuneita.

Fysiikan valopäät!

Jenna & Sasha

Hyvät illan jatkot sinne vaan

-P-